Historia

Societas pro Fauna et Flora Fennica (SFFF) perustettiin v. 1821 Turkuun. Vastaperustetun tieteellisen seuran tavoite oli nuoren Suomen Suurruhtinaskunnan eläin- ja kasvimaailman tutkiminen. Yhtä hyvin tehtävässä kuin nimessä oli tietty kansallinen paatos. Ryhdyttiin tarmokkaasti keräämään mahdollisimman monta eläin- ja kasvinäytettä tarkoituksena perustaa pysyvät kokoelmat museon muodossa. Turun Kuninkaallinen Akatemia vastaanotti SFFF:n kasvavat kokoelmat, ja säilytti ne erillään omista kokoelmistaan. Valitettavasti kokoelmat tuhoutuivat Turun palossa v. 1827. SFFF:n siirryttyä Helsinkiin, perustettiin uudet kokoelmat. Vuonna 1858 ne liitettiin Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston kokoelmiin.

1800-luvun keskivaiheilta saakka SFFF:n vuosikokous, jossa mm. valitaan Seuran hallitus, on pyritty pitämään Kukan päivänä, 13. toukokuuta. Kevät- ja syyskausien kuukausikokoukset ovat olleet ns. toiminnan selkärankana. 1860-luvulta lähtien esitelmät ovat olleet kokouksien pääasiallinen ohjelma. Tieteelliset tiedonannot ovat ajoittain olleet tärkeä osa kuukausikokousten ohjelmaa.

Ensimmäinen SFFF:n järjestämä symposiumi tapahtui syksyllä 1959. Symposiumissa käsiteltiin ihmisen vaikutusta Suomen luontoon. Seuraava symposiumi järjestettiin syyskuussa yhdessä Suomen Biologian Seura Vanamon kanssa SFFF:n 150-vuotisjuhlan ja Vanamon 75-vuotisjuhlan viettämiseksi. Aiheena oli ”Dynamics of North European Biota”. Symposiumin jälkeen järjestettiin yhteinen retki Lammin biologiselle asemalle ja Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle. Vuodesta 1979 symposiumit ovat olleet jokavuotisia. Symposiumeissa on usein käsitelty erilaisia, hyvin ajankohtaisia luonnonsuojelukysymyksiä. Vaihtelevien aiheiden käsittely on kuitenkin aina ollut vankalla tieteellisellä pohjalla. Symposiumit ovat osanottajamääristä päätellen olleet SFFF:n selvästi suosituin hanke.

Retket ovat olleet tärkeä osa SFFF:n toimintaa. Alussa SFFF kustansi joitakin Suomen eläin- ja kasvimaailman selvittämiseen sekä näytteiden keruuseen tähtääviä retkiä. Kattavin retki, ”Suuri Kuolan retki”, tehtiin v. 1887 Kuolan niemimaalle. Retkeen osallistui yhteensä kahdeksan henkilöä, heidän joukossaan maamme eturivin eläin- ja kasvitieteen tutkijoita. Alkaen vuodesta 1972 SFFF on miltei vuosittain järjestänyt yhden tai kaksi retkeä eri puolille Suomea. Retket ovat kestäneet yhdestä päivästä muutamaan päivään. Tarkoituksena on ollut asiantuntevien oppaiden johdolla osanottajille esitellä erilaista luontoa ja ajankohtaisia luonnonsuojelukysymyksiä etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. Virossa ja Öölannissakin on retkeilty.

Julkaisutoiminta alkoi Notiser ur Sällskapets Pro Fauna et Flora Fennica förhandlingar-sarjan ensimmäisen niteen ilmestyessä v. 1848. Vuonna 1861 William Nylanderin onnistui järjestää valtiontukea SFFF:n julkaisutoiminnalle. Siitä vuodesta SFFF on toiminut riippumattomana kirjoitusten julkaisijana. Julkaisujen vaihto saman alan julkaisijoiden kanssa aloitettiin v. 1873. Tämä edullinen tapa saada suuria määriä julkaisuja eri puolilta maailmaa saavutti huippunsa täsmälleen sata vuotta myöhemmin, v. 1973. Silloin SFFF:lla oli yhteensä 1177 vaihtosuhdetta. Johtuen Suomen Akatemian muuttuneesta avustuspolitiikasta, SFFF:n oli vähenettävä vaihtosuhteitaan siten, että niitä tänä päivänä on enää n. 300.

Apurahojen myöntö on eräs SFFF:n tärkeä toiminta. Suurehkoja rahoitettuja projekteja olivat yllä mainittu Kuolan-retki sekä myöhemmältä ajalta, 1959-1965, Kilpisjärven selkärangattomien tutkimus. Nykyään SFFF on kohdistanut avustuksensa opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden pro gradu-työhön liittyviin tutkimuksiin. Lisäksi apurahoja on myönnetty väitöskirjaa valmisteleville, muille tutkijoille sekä kongresseissa esitelmin tai posterein tutkimustaan esitteleville. Nykyään myönnetään vuosittain 30-40 pienehköä apurahaa.

SFFF ylläpitää yhdessä Ahvananmaan maakuntahallituksen kanssa Ahvenanmaan Lemlannissa sijaitsevaa, v. 1964 perustettua Nåtön biologista asemaa. Aina Alvar Palmgrenin ajoista lähtien, vuodesta 1899, on Ahvenanmaan kasvisto ollut tutkimuksen kohteena, eritoten aseman lähellä oleva hieno lehtoniittyalue. Nåtön biologinen asema on sekä kasvi- että eläintieteellisten tutkimusten sopiva tukikohta. Viime aikoina vilkkaassa käytössä ollut asema pystyy majoittamaan n. 10 henkilöä kerrallaan.

Roland Skytén